Siirry sisältöön

Ranskan Grand Prix 1984

Wikipediasta

Ranskan Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 20. toukokuuta 1984 Dijonin radalla Ranskassa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Niki Lauda, jolle voitto oli kauden toinen.

Lauantaina ajetun aika-ajon aikana satoi välillä tihkuen välillä rankemmin. Märällä radalla ja sadekelin renkailla kukaan ei parantanut perjantaina ajamaansa aikaa. Lauantain ajon aikana voitiin vain testata sadekelin renkaita ja autojen säätöjä. Perjantain tulosten mukaan paalupaikan sai Patrick Tambay ajalla 1.02,200. Seuraavat lähtöruudut valtasivat Elio de Angelis, Nelson Piquet, Keijo Rosberg ja Alain Prost.[1]

Tämä MM-osakilpailu ajettiin pilvipoutaisessa säässä. Patrick Tambay starttasi paalulta johtoon ja pysyi kärkipaikalla kierrokselle 40 saakka, jolloin hän kävi vaihdattamassa renkaat. Johtopaikan sai Niki Lauda kierrokselle 53 asti, jolloin oli hänen vuoronsa käydä varikolla. Tambay otti johdon ja pysyi kärjessä kierrokset 54–62. Niki Laudan taitavuuden ja McLaren-auton hyvyyden ansiosta Lauda meni kärkeen kierroksella 63 ja pysyi johdossa ruutulipulle saakka. Laudan keskinopeus kilpailussa oli 125,535 km/h ja voitto oli hänen uransa 21. GP-voitto.[2]

[3]

SijaNroKuljettajaTalliKierroksetAika/keskeytysLähtöruutuPisteet
1 8 Itävalta Niki Lauda McLaren-TAG 79 1.31.11,951 9 9
2 15 Ranska Patrick Tambay Renault 79 + 7,154 1 6
3 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Renault 79 + 23,969 6 4
4 28 Ranska René Arnoux Ferrari 79 + 43,706 11 3
5 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Renault 79 + 1.06,125 2 2
6 6 Suomi Keke Rosberg Williams-Honda 78 + 1 krs. 4 1
7 7 Ranska Alain Prost McLaren-TAG 78 + 1 krs. 5  
8 5 Ranska Jacques Laffite Williams-Honda 78 + 1 krs. 12  
9 2 Italia Teo Fabi Brabham-BMW 78 + 1 krs. 17  
10 26 Italia Andrea de Cesaris Ligier-Renault 77 + 2 krs. 26  
11 18 Belgia Thierry Boutsen Arrows-BMW 77 + 2 krs. 14  
12 24 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 74 + 5 krs. 25  
13 10 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer RAM-Hart 72 + 7 krs. 21  
DSQ 3 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Tyrrell-Ford 76 Hylättiin 23  
Kesk. 21 Italia Mauro Baldi Spirit-Hart 61 Moottori 24  
Kesk. 16 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Renault 53 Kolari (Surer) 7  
Kesk. 17 Sveitsi Marc Surer Arrows-Ford 51 Kolari (Warwick) 19  
Kesk. 23 Yhdysvallat Eddie Cheever Alfa Romeo 51 Moottori 16  
Kesk. 19 Brasilia Ayrton Senna Toleman-Hart 35 Turbo 13  
Kesk. 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 33 Moottori 10  
Kesk. 20 Venezuela Johnny Cecotto Toleman-Hart 22 Turbo 18  
Kesk. 22 Italia Riccardo Patrese Alfa Romeo 15 Moottori 15  
Kesk. 1 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 11 Turbo 3  
DSQ 4 Saksa Stefan Bellof Tyrrell-Ford 11 Hylättiin 20  
Kesk. 14 Saksa Manfred Winkelhock ATS-BMW 5 Kytkin 8  
Kesk. 9 Ranska Philippe Alliot RAM-Hart 4 Sähköt 22  

[4]

  • Paalupaikka: Patrick Tambay – 1.02,200
  • Nopein kierros: Alain Prost – 1.05,257 (kierroksella 59)
  • Osellan 50:s Grand Prix
  • Michelinin 100:s Grand Prix
  • Dijonin kilpailu radioitiin suorana lähetyksenä Rinnakkaisella selostajana Höyry Häyrinen.

Tilanne kuljettajien MM-sarjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SijaKuljettajaPisteet
1Alain Prost24
2Niki Lauda18
3René Arnoux13
 Derek Warwick13
5Elio de Angelis12
6Keijo Rosberg10
7Michele Alboreto9
8Patrick Tambay7
9Nigel Mansell4
10Eddie Cheever3
 Riccardo Patrese3
 Stefan Bellof3
13Martin Brundle2
 Andrea de Cesaris2
15Thierry Boutsen1
 Ayrton Senna1
  1. ↑ Helsingin Sanomat 20.5.1984
  2. ↑ Helsingin Sanomat 21.5.1984
  3. ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Arkistoitu 4.11.2014. Viitattu 29. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  4. ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 29. lokakuuta 2007.