Kyynämöinen
| Kyynämöinen | |
|---|---|
  Kyynämöinen |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Suomi |
| Maakunta | Keski-Suomi |
| Kunta | Uurainen |
| Postinumero | 41240 |
Kyynämöinen on kylä Uuraisten kunnassa, kirkonkylän länsipuolella ja samannimisen järven rannalla.[1] Kylä on osa laajempaa Kyynämöisten seudun toiminta-aluetta, johon kuuluu myös Kotaperä, Kelloperä ja Haukimäki. Alueella on yhteensä noin 400 asukasta.[2]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyynämöisten seudun kylätoiminta-alue vastaa alueeltaan Kyynämöisten nykyistä koulupiiriä, ja kattaa varsinaisen Kyynämöisten lisäksi Kotaperän, Kelloperän ja Haukimäen. Kyynämöisten seudulla on noin 400 asukasta.[2] Kyynämöinen ei ole ollut rekisterikylä, vaan osa Kuukkajärven kylää. Kyynämöisten talot ovat kuitenkin muodostaneet oman jakokuntansa, joka on kattanut rekisterikylän Sääkspään ja Tehlon länsipuolisen osan.[3]
Kyynämöisten asutus on keskittynyt samannimisen järven rannoille sekä Uuraisten ja Multian välisen tien varrelle. Kylän keskusalue on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi, jonka pinta-ala on 614 hehtaaria. Rakennuskanta koostuu vanhoista maatiloista, pienemmistä asutustiloista sekä muutamasta uudemmasta talosta.[4]
Kyynämöisiltä Höytiään kulkevan tien varrella on myös kaksi luontopolkua: 1,8 kilometrin pituinen Huutoniemen luontopolku ja 500 metrin pituinen Esan petäjän luontopolku. Jälkimmäisen nimi viittaa varrella kasvavaan rauhoitettuun vanhaan mäntyyn, jonka läpimitta on 113 senttimetriä.[5]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylän läheltä Kyynämöisen ja Majalammen väliseltä kannakselta on löydetty rautakaudelle tai keskiajalle ajoitetun asuinpaikan jäänteitä. Paikalta on löydetty vuonna 1933 muun muassa eläinten luita ja mahdollinen kodanpohja sekä vuonna 1996 hieman pohjoisempaa röykkiö, joka on todennäköisesti kiuas.[6] Vuoden 1996 tutkimuksessa asuinpaikka on yhdistetty joko eränkävijöihin tai ”lappalaisiin”.[7]
1500-luvun puoliväliin saakka myöhemmän Kuukkajärven kylän alue oli Kulsialan pitäjän Laitikkalan (nykyisellä Pälkäneellä) kylän erämaata, jota kutsuttiin Heinäjoensuuksi. Vuonna 1548 erämaalla mainitaan savolainen uudisasukas Paavo Minkkinen, joka on saattanut saapua alueelle jo aiemmin, sillä Kuukkajärven ja nykyisen Petäjäveden Kuivasmäen kylien raja käytiin jo tuona vuonna. Minkkisen uudistalo Salmela sijaitsi nykyisen Kyynämöisten kylän alueella.[3]
Ensimmäiset Salmelasta lohkotut talot olivat Piesala ja Helkala vuonna 1607, Minkkilä (myöhempi Keljo) vuonna 1618 sekä Kuitula vuonna 1621. Salmela autioitui vuonna 1640 ja asutettiin uudelleen vuonna 1650. 1690-luvulla suurina kuolonvuosina Piesala, Helkala ja Kuitula jäivät autioiksi, mutta taloihin tuli pian uudet isännät Saarijärveltä ja Petäjävedeltä. Asutus alkoi kasvaa jälleen 1750-luvulla, jolloin isoajakoa alettiin toimittaa.[3]
1800-luvulla Kyynämöisten keskusalue alkoi saada nykyisen muotonsa. Alueelle syntyi myös useita ”periä” eli kulmakuntia, kuten Kelloperä, Haukimäki eli Haukiperä, Linnanperä ja Kalteenperä. Talvi- ja jatkosodan jälkeen syntyi vielä Korvenrannan asutusalue, pääosin siirtolaisten asutustiloista.[3]
Koulu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyynämöisten koulu on yksi kunnan neljästä nykyisestä koulusta kirkonkylän, Hirvasen ja Höytiän koulujen ohella.[8] Koulu perustettiin kansakouluna vuonna 1899, jota ennen kylässä oli toiminut vuonna 1888 perustettu kiertokoulu. Haukimäelle ja Kelloperälle perustettiin oma kansakoulu vuonna 1923, joka oli toiminnassa vuoteen 1967 asti, jolloin piiri liitettiin takaisin Kyynämöisten piiriin. Myös Korvenrantaan suunniteltiin koulua 1950-luvulla, mutta suunnitelmaa ei toteutettu. Uuraisten kansakoulut muutettiin peruskouluiksi vuonna 1973.[9] Nykyään koulussa on noin 45 oppilasta luokilla 1–6. Luokkien 7–9 opetus järjestetään kirkonkylässä Uuraisten koulukeskuksessa.[8]
Koulun yhteydessä toimi aiemmin myös Kyynämöisten kirjasto, joka perustettiin vuonna 1905 ja lakkautettiin vuonna 2013.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lehtoranta, Tellervo & Rossi, Eero & Alapiha, Matti & Hintikka, Juha & Hyytiäinen, Kalevi & Länkinen, Reijo: Heijastuksia menneestä – Kyynämöisten, Kelloperän ja Haukimäen kyläkirja. Uurainen: Kyynämöisten seudun kyläyhdistys, 2013. ISBN 978-952-93-3029-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kyynämöinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.5.2025.
- 1 2 Kyynämöisten seutu Kyynämöisten seudun kyläyhdistys. Viitattu 13.5.2025.
- 1 2 3 4 Lehtoranta et al. 2013, s. 8–9.
- ↑ Keski-Suomen valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet 2016 (s. 228–229) keskisuomi.fi. 2016. Keski-Suomen liitto. Viitattu 13.5.2025.
- ↑ Syrjälä, Eija: Huutoniemen luontopolku, Esan petäjän polku (s. 5–6) kestavaelamantapa.fi. Piispalan nuorisokeskus & Jämsän ammattiopisto. Viitattu 19.8.2025.
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Majalampi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 18.4.1997. Museovirasto. Viitattu 13.5.2025.
- ↑ Sepänmaa, Timo: Uurainen Kuukkajärvi Majalampi Esihistoriallisen asuinpaikan tarkastuskertomus 1996. Museovirasto. Viitattu 13.5.2025.
- 1 2 Koulut uurainen.fi. Uuraisten kunta. Viitattu 13.5.2025.
- 1 2 Lehtoranta et al. 2013, s. 44–45.
