Siirry sisältöön

K. F. Hellsten

Lisää linkkejä
Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Karl Fredrik Hellsten)
K. F. Hellsten
K. F. Hellsten 1920-luvulla.
K. F. Hellsten 1920-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt21. lokakuuta 1866
Alastaro
Kuollut13. marraskuuta 1956 (90 vuotta)
Turku
Ammatti puuseppä, toimittaja, asioitsija
Poliitikko
Puolue SDP (Suomen Työväenpuolue)
Asema puheenjohtaja 1900–1903, 1904

Karl Fredrik Hellsten (21. lokakuuta 1866 Alastaro – 13. marraskuuta 1956 Turku)[1][2] oli suomalainen poliitikko, joka toimi Suomen Työväenpuolueen puheenjohtajana vuosina 1900–1903 ja puolueen vaihdettua nimensä SDP:n väliaikaisena puheenjohtajana vuonna 1904.[3] Hellsten oli Turun työväenliikkeen varhaisvuosien merkittävimpiä hahmoja, joka sosialidemokraattisen järjestötoiminnan ohella vaikutti ammattiyhdistysliikkeessä, sanomalehtialalla ja osuustoimintaliikkeessä. Hän työskenteli muun muassa Länsisuomen Työmiehen päätoimittajana ja kuului Turun Työväen Osuuskaupan perustajiin. 90-vuotiaana kuollut Hellsten oli viimeinen elossa ollut vanhan työväenliikkeen alkuvuosien merkkihenkilö.[4]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alastaron Sikilässä syntyneen K. F. Hellstenin vanhemmat olivat Perttulassa syntynyt Heikki Hellsten (synt. Mäenpää, 1835-1896) ja Tammelasta kotoisin ollut Eva Liisa Heikintytär Harjula (1830-1918).[5] Köyhän perheen poikana hän ei käynyt edes kansakoulua, vaan oppi luku- ja kirjoitustaidon itsenäisesti.[6] Hellsten muutti 18-vuotiaana Turkuun puusepänoppiin[7] ja kävi myös käsityö- ja piirrustuskoulun.[8] Myöhemmin hän oli työnjohtajana K. A. Ahlströmin huonekalutehtaalla.[9]

Työväenliikkeeseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hellsten liittyi Turun työväenyhdistyksen (TTY) jäseneksi jo perustamisvuonna 1887 ja nousi seuraavan vuosikymmenen puolivälissä johtokuntaan.[7] Hellsten kannatti aluksi suomalaista puoluetta, mutta omaksui myöhemmin sosialismin.[9] Vuonna 1896 sosialistit saivat Hellstenin, J. K. Karin, J. A. Salmisen ja N. R. af Ursinin johdolla enemmistön työväenyhdistyksessä.[10] Samana vuonna hän oli TTY:n edustajana Tampereen valtakunnallisessa työväenyhdistysten edustajakokouksessa.[7] Hellsten toimi 16 vuoden ajan TTY:n alaisuuteen perustamansa puuseppien ammattiosaston puheenjohtajana.[7] Hän oli myös Suomen Puuseppäin Ammattiliiton perustajajäsen ja puheenjohtaja.[11] Vuonna 1897 Hellsten sai ammattiyhdistystoimintansa vuoksi potkut Ahlströmiltä.[9] Seuraavana kesänä hän johti laajaa turkulaisten puuseppien lakkoa, joka päättyi lopulta työläisten voittoon.[9]

K. F. Hellsten 1900-luvun alussa.

Heinäkuussa 1899 pidetyssä Suomen Työväenpuolueen perustavassa kokouksessa Hellsten valittiin puoluehallintoon.[7] Työväenpuolueessa Hellsten edusti maltillista linjaa yhdessä muiden näkyvimpien turkulaisten kanssa.[12] Vuosina 1900-1903 hän toimi puolueen puheenjohtajana.[13] Hellsten kiersi ahkerasti eri puolilla maata agitoimassa ja perustamassa uusia työväenyhdistyksiä.[7] Hän toimi myös Ypäjän Kartanonkylän torpparilakon, Voikkaan pillulakon ja Kotkan satamalakkojen sovittelijana.[14][6]

Nuoruudestaan lähtien eri sanomalehtiin[15] kirjoittanut Hellsten oli vuonna 1898 perustamassa Turun ensimmäistä työväenlehteä Länsisuomen Työmiestä.[7] Hellsten oli lehden vastaava toimittaja 1899-1905.[16] Suomen Työväenpuolueen puolueen muutettua nimensä hän toimi lyhyesti SDP:n väliaikaisena puheenjohtajana vuonna 1904.[13] Suuralkon aikana Hellsten oli Turun suurlakkokomitean jäsen.lähde? Vuoden 1906 Oulun puoluekokouksessa Salminen putosi muiden turkulaisten tavoin SDP:n johdosta, kun puoluehallinto siirrettiin Helsinkiin.[17] Samana vuonna Hellsten oli puuhaamassa Länsisuomen Työmiehen seuraajaa Sosialistia ja hänet valittiin vastaperustetun Turun sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.[7]

Hellsten oli Turun kaupunginvaltuuston jäsen 1906-1909.[15] Hän yritti päästä ehdolle ruotsalaisten listalle jo vuoden 1903 valtuustovaaleissa, mutta he hyväksyivät TTY:n ehdokkaista vain J. K. Karin, Taavi Tainion ja J. A. Salmisen, jonka vuoksi yhdistys jäi pois vaalista kokonaan. Vuotta myöhemmin Hellsten oli ehdolla suomalaisten listalta, mutta ei tullut valituksi.[18] Suurlakon jälkeen syksyllä 1905 Hellsten vihdoin pääsi valtuustoon ruotsalaisten listalta TTY:n ehdokkaana yhdessä Salmisen ja N. R. af Ursinin kanssa.[19]

Perustajajäsenet Ida Aalle-Teljo ja K. F. Hellström vuoden 1939 puoluekokouksessa Turussa.

Keväällä 1907 Hellsten erotettiin kaikista luottamustoimistaan sosialidemokraattisessa kunnallisjärjestössä, kun hänen tekemänsä virheen johdosta Karin, Tainion ja Ursinin muodostama lista oli jäänyt puolueen vaaliliiton ulkopuolelle.[20] Hellsten jäi samalla syrjään kaikesta järjestötoiminnasta. Hän hankki elantonsa talonomistajana ja keskittyi osuustoimintaliikkeeseen.[6] Hän oli jo vuonna 1902 toiminut puheenjohtajana Turun Työväen Osuuskauppaa perustettaessa. Hellsten oli pitkäaikainen TTO:n hallintoneuvoston jäsen[7][15] sekä SOK:n hallintoneuvoston jäsen 1909-1915 ja Turun osuuskauppapiirin puheenjohtaja 1909-1916. Osuuskauppaliikkeen jakaantuessa vuonna 1916 Hellsten valittiin KK:n hallintoneuvostoon. Hän toimi myös 1917 perustetun edistysmielisen Varsinais-Suomen Osuuskauppaliiton puheenjohtajana.[7][15] Hellsten oli lisäksi Turun Työväen Säästöpankin perustaja ja pitkäaikainen isännistön jäsen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli Turun ja Porin läänin elintarvikelautakunnan jäsen.[7]

Sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 Hellsten palasi työväenliikeen järjestötoimintaan. Toukokuun kunnallislakon aikana hän oli Turun lakkokomitean toimeksiannosta kokoamassa kaupnkiin "Lentäväksi komppaniaksi" nimettyä liikkuvaa miliiisiosastoa. Kesäkuussa Hellsten valittiin Turun järjestystoimikunnan jäseneksi ja hän osallistui myös Helsingissä pidettyyn SDP:n puoluekokoukseen ilman äänioikeutta.[21] Sisällissodan aikana Hellsten oli Turun elintarvikekomitean ja vallankumousneuvoston jäsen sekä toimi kaupungin miilisilaitoksen keskusneuvoston puheenjohtajana. Punaisten vetäytyessä Turusta huhtikuussa Hellsten pakeni punapakolaisten mukana Viipuriin. Hänet vangittiin valkoisten vallattua kaupungin ja toimitettiin Viipurin vankileirin kautta Tammisaaren vankileirille. Turun suojeluskunta vaati Hellstenille kuolemanrangaistusta, mutta valtiorikosoikeus antoi hänelle elinkautisen osallisuudesta valtiopetokseen.[8] Valtiorikosylioikeus alensi tuomion viiden vuoden kuritushuonerangaistukseksi[22] ja Hellsten armahdettiin toukokuussa 1920.[23]

Vapauduttuaan Hellsten työskenteli asioitsijana. Työväenliikkeessä hän oli mukana lähinnä rivijäsenenä, mutta esiintyi eri tapahtumissa muun muassa puhujana arvostetun veteraanin asemassa.[24] K. F. Hellsten kuoli Turussa 90-vuotiaana marraskuussa 1956.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

K. F. Hellstenin puoliso oli turkulainen Johanna Matilda Viktoria Westerholm (1861-1933).[25] Perheeseen syntyi kaksi lasta, joista ensimmäinen kuoli jo muutaman kuukauden ikäisenä.[5] Johanna Hellsten oli 1890-luvun lopussa toimintansa aloittaneen Turun Työväen Naisyhdistyksen (myöh. Turun sos.-dem. naisyhdistys) perustajajäsen ja puheenjohtaja. Lisäksi hän oli puolisonsa kanssa perustamssa Turun Työväen Osuuskauppaa.[25]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Yksi Suomen työväenliikkeen veteraaneista. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 21.10.1926, nro 209, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.3.2018.
  2. ↑ Hellsten, Karl Fredrik Kansaneläkelaitoksen henkilökortit -arkisto. 5.2.2016. Digihakemisto. Viitattu 6.3.2018.
  3. ↑ Puoluejohtajat (arkistoitu sivu) 2006. Lars Sonntagin kotisivut. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 29.6.2010.
  4. ↑ En veteran fyller år. Arbetarbladet, 21.10.1946, nro 120, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.8.2025. (ruotsiksi)
  5. 1 2 Karl Fredrik Hellsten (1866–1956) 18.1.2025. Geni. Viitattu 29.8.2025.
  6. 1 2 3 Muutamia monien joukosta. Sosialisti, 7.9.1912, nro 207 A, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2025.
  7. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 K. F. Hellsten 70-vuotias. Sosialisti, 21.10.1936, nro 244, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.8.2025.
  8. 1 2 Valtiorikosylioikeuden akti (4234) - Hellsten, Karl Fredrik Valtiorikosylioikeuden aktit. 22.8.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 29.8.2025.
  9. 1 2 3 4 Työväen puoluehallinnon jäsenet. Lukutupa, 1.6.1901, nro 11, s. 80. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.8.2025.
  10. ↑ Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen : ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, s. 53–54. Väitöskirja. Porvoo; Helsinki: WSOY, 1961. Teoksen verkkoversio (PDF).
  11. ↑ Paasivuori, Matti: S. Puutyöntekijäin liiton esivanhemmat. Lastu, 1920, nro 6–7, s. 73–78. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.8.2025.
  12. ↑ Rahikainen, Marjatta: N. R. af Ursin : aatelismies Suomen työväenliikkeessä, s. 71. Väitöskirja. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1986. ISBN 951-9254-80-3 Teoksen verkkoversio (PDF).
  13. 1 2 Niemi, Mari K.: Kun huipulla tuulee: SDP:n, keskustan ja kokoomuksen puheenjohtajavaihdokset 1987–2010. Politiikka, 2011, 53. vsk, nro 4, s. 274. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 30.8.2025.
  14. ↑ Rasila, Viljo: Suomen torpparikysymys vuoteen 1909 : yhteiskuntahistoriallinen tutkimus, s. 275. Väitöskirja. Historiallisia tutkimuksia 59. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1961. Teoksen verkkoversio (PDF).
  15. 1 2 3 4 K. F. Hellsten 70-vuotias. Turun Sanomat, 21.10.1936, nro 285, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2025.
  16. ↑ Kaarna, Väinö : Winter, Kaarina (toim.): Suomen sanomalehdistön bibliografia 1771–1963, s. 48. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 1963. Teoksen verkkoversio (PDF).
  17. ↑ Soikkanen 1961, s. 274.
  18. ↑ Koivisto, Olavi: ”Kunnalliset vaalitaistelut Turussa ennen suurlakkoa”, Turun Historiallinen Arkisto, s. 169–170. Turku: Turun Historiallinen Seura, 1956. Teoksen verkkoversio (PDF).
  19. ↑ Rahikainen 1986, s. 188.
  20. ↑ Rahikainen 1986, s. 204–205.
  21. ↑ Salkola, Marja-Leena: Työväenkaartien synty ja kehitys punakaartiksi 1917–18 ennen kansalaissotaa 1, s. 142–144, 190. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Opetusministeriö, 1985. ISBN 951-859-739-1
  22. ↑ Tuomittuja kapinallisia Turun valtiorikosoikeudessa. Uusi Aura, 12.9.1918, nro 175, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2025.
  23. ↑ Puolueveteraani K. F. Hellsten vankilasta vapauteen. Uusi Aika, 4.5.1920, nro 101, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2025.
  24. ↑ Vanha pappa. Sosialisti, 29.5.1931, nro 120, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2025.
  25. 1 2 Johanna Hellsten kuollut. Sosialisti, 23.2.1933, nro 45, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2025.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Karvinen, Vesa: Työn ja aatteen toverit. Helsinki: Suomen sosialidemokraattinen puolue, 1992. ISBN 951-9220-51-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
J. A. Salminen		 SDP:n puheenjohtaja
1900–1903		 Seuraaja:
Taavi Tainio
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=K._F._Hellsten&oldid=23552965”