Patrik Gustafsson kävelee Kameleontenin sinisellä yleisurheilukentällä silmälasit otsallaan.
Halli on hetki sitten tyhjentynyt syyslomalaisista, joille Espoon kaupunki on järjestänyt liikunnallista tekemistä monitoimihallissa.
– Hienoa, että kaupunki tarjoaa tekemistä lapsille, hallin isännöitsijä ja päivittäisestä pyörittämisestä vastaava Gustafsson sanoo.
Tyhjä kuvaa vuonna 2023 valmistunutta Kameleontenia hyvin. Käyttö painottuu illan muutamalle huipputunnille, mutta päivisin halli on usein autio.
Liian tyhjät ovat myös halliyhtiön taskut.
Kesällä Kameleonten pyysi lyhennysvapaata lainalleen. Elokuussa sen 130 000 euron kuukausittaiset lainanlyhennykset puolitettiin.
Syyskuussa Espoon kaupunginhallitus pelasti halliyhtiön konkurssilta ostamalla Kameleontenilta 270 000 eurolla liikuntavuoroja loppuvuodeksi.
Pelkona on, että siitä huolimatta Kameleonten kaatuu lopulta Espoon syliin.
Kaupungin, joka on taannut nuorisoseuran omistaman halliyhtiön 25 miljoonan euron lainan.
Nuorisoseura takaisin nuorten asialle
Nuorisoseura järjestää tilat keski-ikäisille ja sitä vanhemmille ryyppäämiseen.
Tällaisessa tilanteessa – hieman kärjistetysti – espoolainen Logen i Gröndal -nuorisoseura oli 2010-luvun taitteessa.
Niin kuin monella muullakin nuorisoseuralla, resurssit kuluivat lähinnä tilojen ylläpitoon.
1950-luvulla Espoon Viherlaaksoon rakennettu nuorisoseurantalo alkoi olla purkukunnossa, eikä paikka houkutellut nuorisoa samalla tavalla kuin 30–40 vuotta aiemmin.
Aika oli ajanut nuorisoseurojen ohitse, Patrik Gustafsson sanoo:
Nuorisoseura halusi tehdä jotain nuorten hyväksi. Syntyi ajatus urheiluhallista, joka liikuttaisi nuoria. Tuolloin myös Gustafsson tuli mukaan seuran toimintaan suunnittelemaan hallia.
Vuosia kestäneen suunnittelun tuloksena oli Kameleonten: Leppävaaran urheilupuistoon rakennettava monitoimihalli yleisurheilulle, sisäpalloilulle ja voimistelulle.
Kuokka iskeytyi maahan syksyllä 2021. Pian alkoivat vastoinkäymiset.
Rakentamiskustannukset nousivat Venäjän helmikuussa 2022 aloittaman hyökkäyssodan takia. Inflaatio lähti laukkaamaan, talouskasvu sakkasi.
Kun halli valmistui vuonna 2023, moni ennakkoon ajateltu tulovirta oli tyrehtynyt. Messukäytölle ei ollut kysyntää. Yritykset eivät halunneetkaan ostaa mainoslakanaa hallin seinälle.
Lisäksi osa uuden monitoimihallin kustannuksista oli tarkoitus kattaa nuorisoseuran tontin myynnillä. Viherlaakson asukkaat onnistuivat kuitenkin torppaamaan kaavamuutoksen, jolla tontille olisi voitu rakentaa kerrostaloja.
Nuorisoseura joutui lopulta myymään tontin kaupungille paljon odotettua halvemmalla.
– Siinä menetettiin arviolta kolme miljoonaa euroa, joilla oli tarkoitus lyhentää lainaa, Gustafsson sanoo.
Isoin ongelma on päiväkäytön jääminen odotuksia pienemmäksi. Gustafssonin mukaan vuonna 2023 kaupunki peruutti suunnitellusta päiväkäytöstä, koska budjetissa ei ollut tilaa.
– Kaupunki unohti matkan varrella, että olemme kumppaneita.
Miljoonien eurojen riskit
Kameleonten on esimerkki Espoon kaupungin käyttämästä kumppanuusmallista liikuntapaikkarakentamisessa – ja sen riskeistä.
Mallissa yksityinen toimija, tässä tapauksessa nuorisoseura, rakentaa liikuntapaikan ja Espoon kaupunki takaa investointiin tarvittavan lainan.
Kaupunki voi myös muun muassa antaa alennusta maanvuokrasta tai sitoutua ostamaan käyttövuoroja.
– Nämä kun lasketaan yhteen, hankkeet ovat toteutuneet suunnilleen niin, että harrastajat ovat maksaneet puolet ja kaupunki eri tavoin puolet, Espoon liikuntajohtaja Martti Merra sanoo.
Toisin sanoen malli on veronmaksajille halpa, mutta harrastajille kallis. Esimerkiksi Kameleontenin yleisurheilutilan tuntihinta on jopa kahdeksan kertaa kalliimpi kuin Helsingin kaupungin omistamassa Liikuntamyllyssä.
– Tämän mallin huono puoli on se, että se polarisoi. Tuntihinnat ovat niin isot, että kaikki eivät pääse mukaan.
Merra pitää kumppanuusmallia ylivoimaisena tapana saada kaupunkiin liikuntainvestointeja. Espooseen on 30 vuoden aikana rakennettu noin 15 liikuntahallia, joiden lainan kaupunki on taannut. Investointien arvo on ollut noin 150 miljoonaa euroa.
Kun kaupunki takaa lainan, on olemassa riski, että halli kaatuu lopulta veronmaksajien kontolle.
Tänä vuonna Kameleontenin lisäksi vaikeuksissa on ollut Esport Arena, jota haetaan konkurssiin. Espoo on lainannut yhtiölle yli neljä miljoonaa euroa, josta valtaosa on maksamatta.
Merra huomauttaa, että nämä ovat ensimmäiset hankkeet, joissa kaupungin riskit ovat olleet vaarassa realisoitua.
– Kumppanuusmalli on strateginen valinta toteuttaa liikuntapaikkarakentamista. Vaihtoehtona on, että kaupunki toteuttaa ne itse. Kaikki on toiminut hirmu hyvin tähän asti.
Poikkeuksellinen malli
Espoo on Suomen kaupunkien joukossa kummajainen, kun se takaa yksityisten liikuntarakentajien lainoja.
Vantaalta, Oulusta, Turusta, Kuopiosta, Lahdesta ja Porista kerrotaan, että kaupungit ovat tukeneet yksityisiä liikuntahalleja erilaisilla investointiavustuksilla ja ostositoumuksilla. Lainoja ne eivät ole taanneet.
Nyt Espoossa tehdään kumppanuusmallista selvitystä, jonka on määrä tulla kaupunginhallitukseen marraskuun aikana. Selvityksessä tarkastellaan mallin hyviä ja huonoja puolia sekä taloudellisia vaikutuksia.
– Meillä on monta erilaista järjestelyä kumppanuusmallin puitteissa. Meidän pitää tietää, mitä pelisääntöjä niissä on ollut. Oma näkökulmani on, että pelisääntöjen pitäisi olla kaikissa samankaltaiset, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mervi Katainen (kok.) sanoo.
Vaikka kumppanuusmalli on ollut Espoossa käytössä 1990-luvun puolivälistä lähtien, kaupungissa ei ole koskaan päätetty valtuustotasolla, mitä malli pitää – ja toisaalta ei pidä – sisällään.
Esimerkiksi Oulussa kaupunginvaltuusto on hyväksynyt yksityisen liikuntapaikkarakentamisen säännöt ja kriteerit, joissa erikseen todetaan, että kaupunki ei takaa lainoja.
Liikuntajohtaja Martti Merran mielestä yhteiset kriteerit voisivat tulla tarpeeseen Espoossakin.
– Mallit ovat liian kirjavia. Olen jo pari vuotta peräänkuuluttanut, että meillä pitäisi olla raamiratkaisu siitä, millä tavalla kaupunki on näissä mukana.
Selviääkö Kameleonten?
Patrik Gustafsson istahtaa seiväshyppypatjalle. Se on hänelle tuttu paikka, sillä hän on valmentanut sekä omia että muiden lapsia seiväshypyssä.
– En ole koskaan hypännyt riman kanssa seivästä, mutta kyllä 15 vuodessa oppii yhtä sun toista, Gustafsson sanoo ja naurahtaa.
Seiväshyppypaikka on Kameleontenissa erityisen suosittu.
Kameleontenin kohtalo on vielä kaikkea muuta kuin selvä.
Patrik Gustafssonin mukaan halli selviää ainakin tästä vuodesta. Mikäli Espoon kaupunki nostaa ostojensa määrää suunnitellulla tavalla, myös tulevaisuus näyttää hyvältä.
– Toivotaan, että kaupunki on herännyt kumppanuuteen ja puhalletaan taas samaan hiileen.
Kaikki synkät pilvet eivät kuitenkaan ole haihtuneet. Tuuli voi kääntyä koska vain, sillä poliitikot päättävät kaupungin budjetista vuosittain.
Myös kaupungilla on halu pitää Kameleonten pystyssä. Espoon tekemien laskelmien perusteella hallin pyörittäminen olisi kalliimpaa, jos kaupunki tekisi sen itse.
Silloin esimerkiksi hallin käyttömaksut pitäisi laskea samalle tasolle kuin muissakin kaupungin tiloissa.
Kameleontenin kaatuminen kaupungin syliin tarkoittaisi koko kumppanuusmallin tuhoa, liikuntajohtaja Martti Merra sanoo.
– Mikä estäisi muita halleja ajamasta itseään maksukyvyttömyyteen, jos nähdään, että kaupunki alkaa sitten pyörittää hallia?
