Nyt ei palella! - Nikita käyttöön, kun pakkanen yltyy

Pyhäjärvisellä Rainer Kyyrösellä on varma keino suojautua paukkupakkaselta: komea karvalakki, ”nikita”. Hattu on Moskovasta 1960-luvulla hankittu, ja tulee käyttöön aina tarvittaessa. Viime viikkojen kovilla pakkasilla Kyyrönen otti lakin esiin. Tätä karvalakkimallia alettiin 1960-luvulla kutsua Suomessa nikitaksi Neuvostoliittoa vuosina 1953–1964 johtaneen Nikita Hruštšovin mukaan. – Hänhän antoi myös tämmöisen lahjaksi Kekkoselle. Kaikkiaan Kyyrönen on käynyt Moskovassa kolme kertaa, ja karvahattu on tuliainen yhdeltä näistä matkoista. Karvalakkeja hänellä oli ollut ennenkin, jo lapsena. – Mutta ei tämmöistä! Kun kylällä nikita päässä liikkuu, siitä syntyy helposti puheenaihetta. Se onkin Kyyrösen mukaan hatun käytössä pääasia. Vastaantulijalta voi kysäistä, että tietääkös hän, mikä hattu on kyseessä. Monille iäkkäämmille se on tuttu, nuorille taas vieraampi. Ensimmäisellä reissulla Neuvostoliitossa Kyyrönen muistaa nikitoita ihmisillä nähneensäkin, kun reissu sattui talvelle. Silloin oli kahdeksas maaliskuuta, kansainvälinen naistenpäivä. Ja myös Kyyrösen oma syntymäpäivä. – Niihin aikoihin Moskovasta ei ollut saatavilla tuoreita kukkia, mutta miehillä oli semmoisia vihreitä käsissään, he olivat hyvin tärkeinä. Minulla on mielikuva, että idästä päin on tullut paljon vaikutteita naistenpäivään. Muitakin pakkasmuistoja mielessä on. Vuonna 1956 oli erittäin kova talvi Kemijärven Juujärvellä, kun Kyyrönen oli siellä opettajana. Kovin lukema oli erään aamun -48 astetta, ja pakkanen keikkui useamman viikon 40:ssä. – Siihen aikaan lapset olivat tottuneet. Kaikki ekaluokkalaisetkin tulivat kävellen kouluun. Myös viiden kilometrin hiihtolenkki käytiin liikuntatunnilla 6. ja 7. luokan poikien kanssa heittämässä. – Tultua paidat pois ja lumella hankaamaan iho ja kuiva paita päälle, ja oli hyvä olla. Eikä pakkastakaan ollut lenkille lähtiessä kun neljäkymmentä... – Kukaan vanhemmista ei moittinut. Isät päinvastoin kehuivat. Toinen pakkasmuisto on lapsuudesta. Kyyrönen oli talvisodan päättyessä maaliskuussa 1940 8-vuotias, kun piti lähteä evakkoon. Äiti laittoi 6- ja 4-vuotiaiden pikkuveljien kädet isoveljen käteen ja sanoi: – Pidä sinä huolta näistä pienemmistä, kun olet jo iso poika. Kainalossa äidillä oli neljän kuukauden ikäinen vauva ja tavaranyytti. Nykyisin Kyyrönen ei kovilla pakkasilla kovin paljon ulkoile. Hän on ollut kova hiihtämään ja muutenkin liikkumaan, eikä pakkasrajaa ole ollut. Mutta 16 vuotta sitten tullut näkövamma heikentää tasapainoa. – Enää ei uskalla lähteä jäällekään hiihtämään. Talvi vaikeuttaa muutenkin näkövammaisen liikkumista, kun maassa on liukkaita paikkoja. Mutta liikkeelle voi lähteä, kun on varovainen. Ja postilaatikolla käydessäkin nikita on päässä lämmin. TIETOLAATIKKO: Karvalakki/turkislakki Taitettavilla korvaläpillä varustettu turkislakki on kotoisin Venäjältä (venäjäksi Ušanka). Uskotaan, että venäläiset omaksuivat sen Keski-Aasian paimentolaisilta keskiajalla. Valmistettu yleensä kaniinin turkista (myös susi, koira, kettu, näätä ja lampaan nahka käytettyjä). Käytetty vuosisatoja Skandinaviassakin, käytetään myös Itä-Euroopassa, Kiinassa ja Pohjois-Koreassa. Nykyisen kaltainen, pyöreäkruunuinen turkislakki, yleistyi 1900-luvulla, ensimmäisenä Venäjällä. Suomen kielessä 1960- ja 1970-luvulla lakille syntyi nimitys nikita Neuvostojohtaja Nikita Hrustšovin mukaan. Suomessa turkislakista tuli koululaisten käyttämä pipoa lämpimämpi päähine 1970-luvun alussa, hatun karva usein keinotekoista muovikuiduista tehtyä. TIETOLAATIKKO: Rainer Kyyrönen Eläkkeellä oleva kaupallisten aineitten opettaja. Kotoisin Karjalasta, Sortavalan maalaiskunnasta. Asunut eri puolilla Suomea, muutti Pyhäjärvelle 11 vuotta sitten. Oli Pyhäjärvellä myös opettajana vuosina 1962–1975. Perheeseen kuuluu kaksi tytärtä. Kyyrönen on viiden lapsen pappa ja 2-vuotiaan Einon isopappa. Harrastanut muun muassa liikuntaa, matkailua, harrastajateatteria ja Rotary-toimintaa (perusti Pyhäjärvelle Rotary-klubin) sekä toiminut lehtien avustajana. Iisalmen Sanomien kolumnisti.>