ääni
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]ääni (26)
- ilman tai muun väliaineen välityksellä kulkeva värähtely, jonka ihminen kuulee, jos se on sopivalla taajuusalueella (noin 20–20000 Hz)
- Mikä tuo ääni oli?
- ihmisääni
- Laulajalla on kaunis ääni.
- äänestyksessä ilmaistu kanta
- Hän sai puolet kaikista annetuista äänistä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈæːni/
- tavutus: ää‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ääni | äänet |
| genetiivi | äänen | äänten äänien |
| partitiivi | ääntä | ääniä |
| akkusatiivi | ääni; äänen |
äänet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | äänessä | äänissä |
| elatiivi | äänestä | äänistä |
| illatiivi | ääneen | ääniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | äänellä | äänillä |
| ablatiivi | ääneltä | ääniltä |
| allatiivi | äänelle | äänille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | äänenä | ääninä |
| translatiivi | ääneksi | ääniksi |
| abessiivi | äänettä | äänittä |
| instruktiivi | – | äänin |
| komitatiivi | – | äänine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ääne- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ään- | |
Käännökset
[muokkaa]1. väliaineen välityksellä kulkeva värähtely, korvilla kuultava ääni
