proppu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpropːu/, [ˈprʷo̞pːu]
- tavutus: prop‧pu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | proppu | proput |
| genetiivi | propun | proppujen |
| partitiivi | proppua | proppuja |
| akkusatiivi | proppu; propun |
proput |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | propussa | propuissa |
| elatiivi | propusta | propuista |
| illatiivi | proppuun | proppuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | propulla | propuilla |
| ablatiivi | propulta | propuilta |
| allatiivi | propulle | propuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | proppuna | proppuina |
| translatiivi | propuksi | propuiksi |
| abessiivi | proputta | propuitta |
| instruktiivi | – | propuin |
| komitatiivi | – | proppuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | propu- | |
| vahva vartalo | proppu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]- poltti proppunsa, paloi proput ‒ menetti malttinsa, menetti itsehillintänsä, suuttui, "kilahti"
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Helamaa, Erkki: Vanhan rakentajan sanakirja, s. 186. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 988. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004.
