Siirry sisältöön

Wille Rydman

Wikipediasta
Tämä on vakaa versio, joka on katsottu 29. syyskuuta 2026.
Wille Rydman
Rydman vuonna 2024.
Rydman vuonna 2024.
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
Orpon hallitus
20.2.2026–
Edeltäjä Kaisa Juuso
Suomen elinkeinoministeri
Orpon hallitus
6.7.2023–13.6.2025
Edeltäjä Vilhelm Junnila
Seuraaja Sakari Puisto
Kansanedustaja
22.4.2015–[1]
Ryhmä/puolue Perussuomalaisten eduskuntaryhmä (2023–)[2]
Eduskuntaryhmä Wille Rydman (2022–2023)[3]
Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä (2015–2022)
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt2. tammikuuta 1986 (ikä 40)
Helsinki
Tiedot
Puolue Perussuomalaiset (2023–)
Muut puolueet Kansallinen Kokoomus (2002–2023)[4]
Koulutus valtiotieteiden maisteri (2008)[1]
Valiokunnat perustuslakivaliokunta (jäsen)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Wille-Werner Rydman (s. 2. tammikuuta 1986 Helsinki) on suomalainen perussuomalaisia edustava kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ministeri. Rydman on toiminut Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä kunnallisvaaleista 2012[5] ja kansanedustajana eduskuntavaaleista 2015[6] lähtien. Rydman edusti alun perin kokoomusta. Vuonna 2023 hän siirtyi perussuomalaisiin.[7]

Rydman on toiminut Orpon hallituksen elinkeinoministerinä heinäkuusta 2023 kesäkuuhun 2025[8][9] sekä sosiaali- ja terveysministerinä 20. helmikuuta 2026 lähtien.[10]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2011 Helsinki 4 207[11] Ei valittu
2015 Helsinki 4 524[12] Valittiin
2019 Helsinki 5 910[13] Valittiin
2023 Helsinki 3 919[14] Valittiin
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2008 Helsinki 660[15] Varalla
2012 Helsinki 2 241[16] Valittiin
2017 Helsinki 3 467[17] Valittiin
2021 Helsinki 3 816[18] Valittiin
2025 Helsinki 2 057[19] Valittiin

Rydman kävi Kruununhaan yläasteen[20] ja opiskeli Helsingin yliopistossa yleistä valtio-oppia. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden maisteri. Tutkinnon hän suoritti kahdessa vuodessa vuosina 2006–2008.[21]

Rydman Helsingissä 2011.

Vuosina 2007–2009 Rydman toimi ensiksi Marja Tiuran ja sittemmin Sampsa Katajan eduskunta-avustajana. Kokoomusnuorten puheenjohtajana hän toimi kaksivuotiskauden 2010–2011. Vuodet 2012–2013 Rydman työskenteli koordinaattorina Libera-säätiössä ja vuonna 2014 konsulttina Innolink Group Oy:ssä. Syksyllä 2014 hän siirtyi kokoomuksen kansainvälisten asioiden sihteeriksi,[1] missä tehtävässä hän toimi kansanedustajaksi valintaansa asti.

Eduskuntavaaleissa 2015 Rydman valittiin eduskuntaan toisella yrittämällä 4 524 äänellä ja eduskuntavaaleissa 2019 hänet valittiin jatkokaudelle 5 910 äänellä.[22][23] Hänet valittiin eduskunnan perustuslakivaliokunnan jäseneksi ja hallintovaliokunnan varajäseneksi.[1] Helsingin kaupunginvaltuustoon Rydman valittiin vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 2 241 äänellä[5], uudelleen vuoden 2017 kunnallisvaaleissa 3 467 äänellä[24] ja jälleen vuoden 2021 kunnallisvaaleissa 3 816 äänellä, mikä oli kolmanneksi eniten kokoomuksen listalla.[25]

Rydman toimi Helsingin opetuslautakunnan jäsenenä vuodet 2009–2015, joista varapuheenjohtajana 2013–2015. Helsingin tarkastuslautakunnan puheenjohtajana hän toimi 2015–2017. Rydman oli Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnan puheenjohtaja vuosina 2013–2017, Kemijoki Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja vuosina 2015–2019 sekä Helen Oy:n (entinen Helsingin Energia) hallituksen varapuheenjohtaja[26] ja Helsingin kaupunginhallituksen jäsen vuosina 2017–2021.[27] Rydman oli Helsingin kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja vuosina 2021–2022[28], Helsingin Sataman hallituksen puheenjohtaja vuonna 2022,[27] Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston jäsen vuosina 2015–2022,[27] Finnvera Oyj:n hallintoneuvoston jäsen vuosina 2019–2023[29] sekä Suomen Kansallisoopperan ja -baletin hallituksen[27] ja Pohjoismaiden Investointipankin tarkastusvaliokunnan jäsen vuosina 2019–2022.[27]

Tammikuussa 2023 Rydman erosi kokoomuksesta ja siirtyi perussuomalaisiin.[7] Kokoomuspuolueesta eroamista edelsi ero Kokoomuksen eduskuntaryhmästä kesällä 2022, kun Rydmanin epäasiallinen käytös nuoria naisia kohtaan oli paljastunut. [30] Rydmanin mukaan perussuomalaiset on vuodesta 2017 lähtien kehittynyt Jussi Halla-ahon ja Riikka Purran aikana sellaiseen suuntaan, jota hänen on luontevaa kannattaa.[31] Eduskuntavaaleissa 2023 Rydman valittiin perussuomalaisten listoilta kolmannelle kaudelleen kansanedustajana Helsingin vaalipiiristä 3 919 äänellä.[32]

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien vuonna 2015 teettämän selvityksen mukaan Rydman oli tuolloin eduskuntaan valituista kansanedustajista oikeistolaisin yhdessä Elina Valtosen kanssa.[33] Rydman on kuvannut itseään konservatiiviksi[34] tai liberaalikonservatiiviksi.[35]

Rydman on ollut julkisuudessa etenkin tiukkojen maahanmuuttonäkemystensä vuoksi.[36] Rydmanin mukaan ”maahanmuuttopolitiikan pitää tapahtua vastaanottajamaan ehdoilla. Suomen eikä minkään muunkaan maan tule vastaanottaa enempää maahanmuuttajia kuin mitä se pystyy menestyksellisesti sopeuttamaan omaan yhteiskuntaansa – sen kieleen, tapoihin ja lakeihin. Hyvää tarkoittavat monikulttuurisuusprojektit ovat osoittautuneet vahingollisiksi sekä vastaanottajamaille että maahanmuuttajille itselleen, kun sopeutuminen uuteen kotimaahan on niiden myötä hidastunut.”[37]

Talouspolitiikassa Rydman on arvostellut poliitikkoja siitä, että nämä syyttävät markkinataloutta omista virheistään.[38] Valtion velkaantumista hän on arvostellut voimakkaasti. Suomen valtion alkaessa uudelleen velkaantua vuonna 2009 Rydman vaati menojen leikkaamista velkaantumisen sijaan. Rydmanin mukaan velkarahalla eläminen on nykyisen hyvinvoinnin maksattamista tulevien sukupolvien työllä ja paras puolustus hyvinvoinnille on ensisijaisesti kilpailukyvystä huolehtiminen.[39]

Sosiaali- ja terveysministerinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rydman nousi helmikuussa 2026 sosiaali- ja terveysministeriksi eronneen Kaisa Juuson tilalle Orpon hallitukseen. Hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta sosiaali- ja terveyspolitiikasta eduskunnassa.[40]

Sosiaali- ja terveysministerinä Rydman pöyristytti maaliskuussa 2026 alan toimijoita perustellen sotealan vapaaehtoisjärjestöjen rahoitusten leikkauksia väittämällä, että ne ovat entisten poliitikkojen suojatyöpaikkoja.[41] Hän ilmoitti määränneensä niin ikään, että valtionapua nauttivien sotealan järjestöjen työntekijöillä tulee olla palkkakatto ja että ”jatkoa seuraa”[42].

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö Sosten pääsihteeri Vertti Kiukkaan mukaan hän oli yrittänyt järjestää ministerin kanssa useampaan kertaan tapaamista ennen uusien avustuskriteerien päättämistä, mutta Rydman oli kieltäytynyt. Kiukas piti Rydmanin toimintamallia outona ja sanoi, ettei aikaisempien ministerien kanssa ole ollut ongelmia saada tapaamisaikaa, kun sitä on pyydetty. Iltalehdelle Rydman kertoi kieltäytymisen syyksi Kiukasta kohtaan tuntemansa epäluottamuksen.[43] Jo ennen kuin uudet avustuskriteerit julkistettiin, Rydman oli viestittänyt, että Vertti Kiukkaalla on syytä huoleen. [43] Uusien avustuskriteerien seurauksena Kiukas joutui lomauttamaan itsensä vuodeksi.[44]

Rydmanin päättämien Stea-avustuskriteerien leikkausten seuraus oli, että Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö Soste ilmoitti aloittavansa muutosneuvottelut, mikä voi johtaa jopa 29 työntekijän irtisanomiseen. Sostella työskentelee kokonaisuudessaan 31 henkilöä.[45]

Samana päivänä pääministeri Petteri Orpo ilmoitti, ettei Rydmanin määrämille uusille avustuskriteereille ole hallituksen hyväksyntää, eikä ministeri voi edistää niitä ilman, että asiasta on keskusteltu hallituksessa. Hän kertoi vievänsä asian valtioneuvoston istuntoon käsiteltäväksi.[46] Aiemmin myös hyvinvointialueiden rahoituksesta vastaava kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen oli kritisoinut Rydmanin toimintaa edellyttäen muutosten käsittelemistä hallituksessa yhdessä.[47]

Rydman vastasi Orpon ilmoitukseen olevansa tietämätön mitä käsiteltäviä asioita Orpo on istuntoon viemässä ja sanoi uusien avustuskriteerien olevan päätettyjä eikä niitä muuteta.[48]

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen esitti ministeri Rydmanille epäluottamusta. Rydman sai eduskunnan luottamuksen äänin 88-74 RKP:n eduskuntaryhmän äänestäessä tyhjää. RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz perusteli asiaa sillä, että RKP pitää Rydmanin toimintaa vakavana ja luottamusta rapauttavana. Adlercreutzin mukaan RKP ei kuitenkaan äänestänyt epäluottamusta, koska se haluaa jatkaa hallitusyhteistyötä, eikä aiheuttaa hallituskriisiä.[49]

Rydman kertoi 24. kesäkuuta 2026 X-viestipalvelussa puolittavansa sosiaalityön tutkimuksiin varatun avustusbudjetin saatesanoin "Leikataan nyt ensi alkuun puolet pois ja katsotaan sitten jatkoa". Päätös herätti suuttumusta tutkijapiireissä ja Rydmanin kykyä arvioida tieteellistä rahoitusta arvosteltiin. Päätöksestä tehtiin oikaisuvaatimus sosiaali- ja terveysministeriöön.[50] Asiasta tehtiin myös useita kanteluita oikeuskanslerille.[51]

Rydmanin mukaan hän päätti hylätä puolet hyväksyttäväksi esitetyistä rahoitushakemuksista arvioituaan itse niiden mielekkyyttä. Erään kantelun tehneen, sosiaalityön tutkimusta edistävän, Huoltaja-säätiön kantelussa pyydetään oikeuskansleria selvittämään onko sosiaali- ja terveysministeriön päätös hallintolain, valtionavustuslain, sosiaalihuoltolain tai muun tässä yhteydessä sovellettavan lain vastainen.[51] Huoltaja-säätiö itse katsoo Rydmanin päätöksen loukkaavan hyvän hallinnon, vertaisarviointiin perustuvan tutkimusrahoituksen sekä hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteita.[51]

Näkemykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rydman sijoittuu vaalikonevastausten perusteella oikeistoon. Ylen vaalikoneessa Rydman sijoittuu arvoasteikolla vahvasti konservatiiviselle puolelle. Helsingin Sanomien vaalikoneen käyttämällä GAL–TAN-jakaumalla Rydmanin näkemykset ilmentävät kansalliskonservatismia (TAN). HS:n vaalikoneeseen Rydmanin antamissa näkemyksissä korostuu voimakkaimmin oikeistolaiset ja kansalliskonservatiiviset mielipiteet.[52][53]

Kohut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahdistelukohu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2019 nuori kertoi häirinnästä Kokoomuksen varapuheenjohtaja Mari-Leena Talvitielle. Talvitie ohjasi ottamaan yhteyttä poliisiin tai häirintäyhdyshenkilöön.[54] Toukokuussa 2020 nettikeskustelussa muutkin kokoomusnuoret kertoivat samankaltaisista kokemuksista.[55] Kokoomuksen Helsingin piirin toiminnanjohtaja Hanna Hämäläinen keskusteli väitteistä Rydmanin kanssa, joka kiisti ne.[56] Nuori kertoi ahdistelusta Nuorten Exit ry:n keskustelupalvelussa, joka välitti tiedon poliisille. Tapaus eteni Keskusrikospoliisin esiselvitykseen, jonka perusteella ei ollut aihetta rikostutkintaan.[55] Rydman kertoi Hämäläiselle poliisin selvittäneen yksityiselämäänsä liittyvää tapahtumaa, joka ei antanut aihetta rikostutkintaan ja selvityksen olleen salainen.[56]

Kesäkuussa 2022 Helsingin Sanomat julkaisi Keskusrikospoliisin selvityksestä artikkelin ja haastatteli asiaan liittyneitä nuoria naisia.[57] Naisten poliisille kertoman mukaan Rydman oli mm. tarjonnut alaikäisille alkoholia, kutsunut heitä kotiinsa ja kähminyt heitä.[58][57][59] Artikkelista kokoomusjohdolle selvisi epäilyjen koskeneen useampia henkilöitä kuin mitä Rydman oli antanut ymmärtää ja, että esiselvitys olisi ollut saatavilla kesäkuusta 2020 alkaen.[55] Epäilyjen ja oleellisten asioiden kertomatta jättämisen vuoksi Rydman menetti puolueen ja eduskuntaryhmän luottamuksen.[60] Tämän seurauksena hän erosi eduskuntaryhmästä ja valiokuntapaikoiltaan lukuun ottamatta hallintovaliokunnan varajäsenyyttä.[61] Hän myös erosi Kokoomuksen valtuustoryhmästä ja luottamustehtävistä Helsingissä.[62]

Rydmanin mukaan Helsingin Sanomien artikkelissa kerrotut asiat eivät pitäneet paikkaansa, ja hän jätti tutkintapyynnön Helsingin Sanomia ja osaa haastatelluista koskien. Tutkintapyynnön perusteella aloitettiin esitutkinta nimikkeinään törkeä kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.[63] Poliisi myös puhutti artikkelin perusteella kahta naista ja käynnisti toisen esitutkinnan täysi-ikäiseen henkilöön kohdistuneesta seksuaalirikoksesta. Tämän esitutkinnan perusteella ei ollut todennäköisiä syitä syyllisyyden tueksi.[64] Elokuussa Rydman toivoi paluuta kokoomuksen eduskuntaryhmään, mutta hänellä ei ollut luottamusta. Rydman perusti oman yhden hengen eduskuntaryhmän.[65] Joulukuussa hän pyysi paluuta uudestaan, mutta kokoomuksen kannalta tilanne ei ollut muuttunut.[66]

Tammikuussa 2023 Rydman erosi kokoomuksesta ja liittyi perussuomalaisiin.[67] Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran mukaan syyttämättäjättämispäätös ratkaisi Rydmanin pääsyn perussuomalaisiin.[68] Helmikuussa 2023 Rydman julkaisi kirjan Salaisuus, jota ei ollut: poikkeusvuosien ja erään sepitteen lyhyt historia, jossa hän kertoi oman näkemyksensä tapahtumien kulusta. Oskari Onninen määritteli Ylioppilaslehdessä julkaistussa arviossaan kirjan autofiktioksi ja kuuluvan suomalaisen uhriutuvan minäkirjallisuuden kaanoniin Koko Hubaran ja Timo Hännikäisen väliin.[69] Keskusrikospoliisi teki kirjasta tutkintapyynnön sen selvittämiseksi, onko siinä salassa pidettäviä tietoja.[70] Poliisilaitos esitti syyttäjälle esitutkinnan tekemättä jättämistä, koska piti mahdollista oikeudenkäyntiä tai rangaistusta kohtuuttomina tai tarkoituksettomina ottaen huomioon jo tulleet muut seuraukset.[71] Keskeinen perustelu oli se, että nainen olisi itse kertonut asiasta aiemmin julkisuudessa, mutta nainen ei kuitenkaan ole koskaan julkisuudessa puhunut seksuaalirikoksesta. Syyttäjä Katri Veran hankki asiassa lisäselvityksiä saatuaan asiasta tiedon tiedotusvälineiden kautta.[72] Hän päätti jättää esitutkinnan tekemättä, mutta marraskuussa 2023 apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe kumosi päätöksen ja määräsi poliisin suorittamaan asiassa esitutkinnan.[73]

Kesäkuussa 2024 syyttäjä ilmoitti päätyneensä Helsingin Sanomien toimittajien osalta syyttämättäjättämiseen, koska tiedot oli tarpeen julkaista yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi, hyväksyttävän rajaa ei yritetty selvästi, lehti oli yrittänyt varmistaa tietojen oikeellisuuden. Myöskään juttuun haastatellut naiset eivät saaneet syytteitä. Helsingin Sanomien haastatteleman Rydmanin ex-puolison osalta sekä Rydmanin salassapitorikosepäilyn osalta syyttäjä päätyi myös syyttämättäjättämiseen, koska epäillyt rikokset olivat vähäisiä. Rydmania epäiltiin myös törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja törkeästä kunnianloukkauksesta, ja näissä päädyttiin syyttämättäjättämiseen, koska syyllisyyden tueksi ei löytynyt todennäköisiä syitä.[74][75]

Päätöksen jälkeen oppositiopuoleet vasemmistoliitto, SDP ja vihreät jättivät välikysymyksen perusteenaan se, että Rydman ei ole myöntänyt toimineensa väärin vaan on ministerin arvovallalla hyökännyt julkisesti mediaa ja toiminnastaan kertoneita naisia vastaan.[76] Keskusta teki hallituksen luottamuksesta oman välikysymyksensä ja kertoi äänestävänsä Rydmanin luottamusta vastaan.[77] Hallituspuolueista kokoomuksen pääministeri Petteri Orpo ja RKP:n uusi puheenjohtaja Anders Adlercreutz puolestaan totesivat, että Rydman ei voisi toimia heidän puolueensa ministerinä, mutta äänestävät hallituksen puolesta.[78][79] Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran mukaan Rydmanilla on perussuomalaisten luottamus ministerinä.[80] Sekä hallitus että Rydman saivat luottamusäänestyksissä luottamuksen äänillä 92–76.[81]

Rasismikohu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2023 heinäkuussa julkisuuteen ilmestyi Rydmanin vuonna 2016 lähettämiä yksityisviestejä silloiselle seurustelukumppanilleen Amanda Blickille, joissa Rydman käyttää toistuvasti rasistista kieltä. Viestien lähettämisen aikaan Rydman oli 30-vuotias kansanedustaja. Viesteissä Rydman muun muassa rinnasti itsensä natseihin ja nimitteli ulkomaalaistaustaisia ihmisiä rasistisin sanankääntein. Yhdessä viestissä Blick kertoi Rydmanille, että jos hän saisi lapsen, hän haluaisi lapselle heprealaisen nimen, kuten Immanuel. Rydman vastaa tähän: ”Me natsit ei oikein tykätä semmoisista jutskujutuista.” Toisessa viestissä Rydman harmitteli sitä, että Saksa on päästänyt natsimonumenttinsa rapistumaan. Muihin ihmisiin kohdistuvissa rasistisissa viesteissä Rydman muun muassa nimitteli Lähi-idästä kotoisin olevia ”apinoiksi” ja ”aavikkoapinoiksi”. Rydman pohti ruskeiden silmiensä värin periytyvyyttä ja totesi: ”Vaikka lisääntyisin pikimustan Nigerian neekerin kanssa, niin lapsella olisi silti 26% chanssi saada vihreät silmät.”[82][83]

Rydmanin puheista uutisoitiin kansainvälisesti. Niistä uutisoi muun muassa yhdysvaltalainen Politico-lehti, kansainvälinen Euronews, saksalainen Süddeutsche Zeitung, ruotsalaiset Svenska Dagbladet, Expressen ja Aftonbladet, virolainen Postimees sekä espanjalainen El Diario.[84]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wille Rydman kuuluu Rydmanien sukuun. Rydmanin isä oli suomalaisen tiedevalistuksen vaikuttaja Jan Rydman. Wille Rydmanin isoisä on säveltäjä Kari Rydman.[85]

Teini-ikäiseksi asti Rydman suunnitteli itsekin ryhtyvänsä säveltäjäksi. Hän lauloi Cantores Minores -poikakuorossa ja opiskeli Sibelius-Akatemiassa musiikin teoriaa sekä Helsingin konservatoriossa teoriaa ja poikkihuilun soittoa.[86] Hän myös sävelsi klassista musiikkia.[87] Marraskuussa 2010 Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri esitti Rydmanin säveltämän Aino-sinfonian.[88]

Rydman kihlautui joulukuussa 2024. Pariskunta sai lapsen syyskuussa 2025.[89][90] Hän avioitui Carita[91]-nimisen puolison kanssa syyskuussa 2026 Helsingissä.[92]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 Wille Rydman Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 8.12.2019.
  2. ↑ Hakahuhta, Ari: Wille Rydman liittyi perussuomalaisten eduskuntaryhmään Yle Uutiset. 12.1.2023. Viitattu 13.1.2023.
  3. ↑ Wille Rydman Eduskunta. Viitattu 22.6.2022.
  4. ↑ Rydman, Wille: Eroan kokoomuksen jäsenyydestä willerydman.fi. 2.1.2023. Viitattu 3.1.2023.
  5. 1 2 Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit.fi. 1.11.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 3.11.2012.
  6. ↑ Vaalit 2015, valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
  7. 1 2 Koskinen, Mika: Wille Rydman PS:n riveihin Iltalehti. 3.1.2023. Viitattu 3.1.2023.
  8. ↑ Wille Rydman nimitettiin elinkeinoministeriksi Valtioneuvosto. 6.7.2023. Viitattu 20.2.2026.
  9. ↑ Sakari Puisto elinkeinoministeriksi, Mika Poutala liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeriksi Valtioneuvosto. 13.6.2025. Viitattu 20.2.2026.
  10. ↑ Wille Rydman sosiaali- ja terveysministeriksi Valtioneuvosto. 20.2.2026. Viitattu 20.2.2026.
  11. ↑ https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2011/helsinki_ehdokkaiden_aanimaarat_1.html
  12. ↑ https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2015/eduskuntavaalit/?ehdokkaat_helsingin%20vaalipiiri_#1#taulukko
  13. ↑ https://vaalit.yle.fi/ev2019/fi/regions/1
  14. ↑ https://vaalit.yle.fi/ev2023/tulospalvelu/fi/electoral-districts/1/candidates/208/
  15. ↑ https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2008/kuntavaalit/kunnat/ehdokkaat_kno91.html
  16. ↑ https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2012/kuntavaalit/kunnat/helsinki_ehdokkaat_vertauslukujarjestyksessa_1_91.html
  17. ↑ https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/kv2017/vaalipiiri/1/kunta/91
  18. ↑ https://vaalit.yle.fi/kv2021/fi/regions/1/municipalities/91/#candidates
  19. ↑ https://vaalit.yle.fi/kv2025/tulospalvelu/fi/municipalities/91/
  20. ↑ Maahanmuuttokriittinen kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman kasvoi vasemmistolaisessa kodissa ja pelasi isän kanssa eduskuntapeliä. 29.4.2026. Vihreä Lanka. Viitattu 29.4.2026.
  21. ↑ Pikkanen, Antti: Wille Rydman. City, 2011, nro 14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.6.2026.
  22. ↑ http://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2015/eduskuntavaalit/?ehdokkaat_##vaalipallo
  23. ↑ Valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 23.4.2019.
  24. ↑ Kunnallisvaalit 2017, tulostiedot vaalit.yle.fi.
  25. ↑ Kunnallisvaalit 2021, Ylen tulospalvelu vaalit.yle.fi. Viitattu 7.8.2021.
  26. ↑ Muutokset eräiden yhtiöiden hallituksiin 2021 hel.fi. Arkistoitu 29.8.2022. Viitattu 4.9.2021.
  27. 1 2 3 4 5 Esittely: Wille Rydman willerydman.fi. Viitattu 3.1.2023.
  28. ↑ Helsingin uusi kaupunginvaltuusto järjestäytyi hel.fi.
  29. ↑ Organisaatio | Finnvera finnvera.fi. Viitattu 17.3.2023.
  30. ↑ Koko maa, valitut 21.6.2022. Kansan Uutiset. Viitattu 24.6.2026.
  31. ↑ Piirainen, Elli: Kokoomuksesta eronnut Wille Rydman liittyy perussuomalaisiin Yle uutiset. 3.1.2023. Viitattu 3.1.2023.
  32. ↑ Koko maa, valitut 15.5.2023. Oikeusministeriö. Viitattu 6.7.2023.
  33. ↑ HS:n arvokartta näyttää, miten kansanedustajat sijoittuvat poliittiselle kentälle hs.fi. Arkistoitu 22.4.2015. Viitattu 26.8.2015.
  34. ↑ Konservatismista, uudistamisesta ja säilyttämisestä Willerydman.fi. 25.5.2010. Wille Rydman.