Murad Bei
| Murad Bei | |
|---|---|
Murad kuvattuna ranskalaisessa teoksessa Description de l'Egypte vuodelta 1809. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | vuotta ei tunneta lÀhellÀ TbilisiÀ, nykyinen Georgia |
| Kuollut | 1801 |
| Arvonimi | bei |
Murad Bei (k. 1801) oli EgyptissÀ vaikuttanut mamelukkikomentaja. Murad Bei oli yksi monista 1700-luvun lopun kaoottisen kauden aikana vaikuttaneista mamelukkipÀÀlliköistÀ, joiden valtakausi tunnetaan sekasorrostaan. Murad pakeni YlÀ-Egyptiin mamelukkien kÀrsittyÀ tappion Napoleon Bonaparten johtamille ranskalaisille pyramidien taistelussa vuonna 1798 jatkaen kuitenkin vastarintaa heitÀ vastaan. Napoleonin paettua EgyptistÀ vuonna 1799 Egyptiin jÀivÀt ranskalaisten armeijan rippeet, joiden kanssa Murad hetkellisesti liittoutui. HÀn kuoli kuitenkin ruttoon vuonna 1801.
ElÀmÀkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]Murad Bein tarkkaa syntymÀvuotta ei tunneta. HÀn syntyi kuitenkin 1700-luvulla nykyisessÀ Georgiassa lÀhellÀ Tbilisin kaupunkia. Hyvin nuorena hÀnet siepattiin sotilasorjaksi eli mamelukiksi ja hÀnet osti egyptilÀinen Muhammad Bei Abu al-Dhahab.[1] HÀn Ibrahim Bein ohella nousi yhdeksi Muhammad Bein vaikutusvaltaisimmista alikomentajista.[2]
Muhammad Bei oli noussut Egyptin johtoon Egyptin vanhan ƥaikh al-baladin Ali Bei al-Kabirin kuoltua vuonna 1773, mutta hÀn kuoli itse vuonna 1775.[2] Murad oli avioitunut Ali Bein lesken Nafisa al-Baydan kanssa ja peri samalla valtavan omaisuuden.[1] Aikakausi 1700-luvun lopulla Muhammad Bein kuoleman jÀlkeen oli kaoottinen. Mamelukit jakautuivat Ali Bei al-Kabirin vanhoihin mamelukkeihin (Aliwijja) ja Muhammad Bein mamelukkeihin (Muhammadijja). JÀlkimmÀiset hallitsivat Kairoa ja he koostuivat Murad ja Ibrahim Bein kannattajista. Eri ryhmittymien johtajat harjoittivat hirmuvaltaa aiheuttaen suurta hÀvitystÀ maassa. Murad Bei hÀvitti Ala-EgyptiÀ hÀnen yrittÀessÀ puristaa veroja paikallisia talonpojista. Varoittavana esimerkkinÀ verojen maksua kartteleville Murad tuhotutti monia kyliÀ. Mamelukki-beiden toiminta oli hyvin tuhoisaa myös esimerkiksi Egyptin kauppataseelle. Murad kiristi myös Egyptin ulkomaalaisia kauppiaita ja teki nÀin heidÀn toimintansa kÀytÀnnössÀ mahdottomaksi. TÀmÀn kautta Egyptin tilanteesta tuli myös kansainvÀlinen kysymys.[2]
EgyptiÀ ainakin muodollisesti hallinnut Osmanien valtakunta lÀhetti paikallisten kauppiaiden vetoomuksesta kesÀllÀ 1786 maahan Ghazi Hasan Paƥan johtaman armeijan. Osmanit valtasivat Kairon, mutta Murad ja Ibrahim pakenivat YlÀ-Egyptiin, jossa hallinneet Aliwijja-mamelukit siirtyivÀt puolestaan Ala-Egyptiin. Osmaniarmeijan piti pian lÀhteÀ VenÀjÀÀ vastaan syttyneen sodan takia. Ennen lÀhtöÀÀn he joutuivat myöntymÀÀn Ibrahimin ja Muradin valtaan Ala-EgyptissÀ. Kun tuhoisa kulkutauti vuonna 1791 surmasi suuren osan Kairon Aliwijja-mamelukeista, he saattoivat myös palata kaupunkiin, joka vallattiin ilman vastarintaa.[2]
Murad ja Ibrahim kohtasivat pian kuitenkin toisen uhan. Aikanaan Egyptin tÀrkeÀ kauppakumppani Ranska oli huolestunut markkinoiden menetyksestÀ EgyptissÀ. Ranskalaiset lÀhettivÀt vuonna 1795 Kairoon uhkavaatimuksen, jota Murad tai Ibrahim eivÀt kuitenkaan ottaneet vakavasti. Vuonna 1798 tÀtÀ seurasi Napoleon Bonaparten johtama ranskalainen sotaretki Egyptiin. Ibrahimin ja Muradin mamelukkiarmeija kÀrsi selvÀn tappion niin sanotussa pyramidien taistelussa lÀhellÀ Kairoa. Muradin onnistui kuitenkin paeta ja hÀn johti mamelukkien pÀÀarmeijan jÀÀnnökset YlÀ-Egyptiin alkaen ryhmittÀytyÀ tappionsa jÀlkeen uudelleen. Murad vaikeutti ranskalaisten asemaa heidÀn miehittÀessÀÀn EgyptiÀ hÀiritsemÀllÀ heidÀn huoltoreittejÀÀn. Ranskalaisia uhkasivat myös britit mereltÀ ja osmanit Syyriasta. Napoleon yritti kukistaa uhat yksitellen, mutta Akkon piirityksen epÀonnistuttua hÀnen oli palattava Ranskaan elokuussa 1799. Egyptiin hÀn jÀtti ranskalaisarmeijan rippeet Jean-Baptiste Kléberin johdossa. Kléberin onnistui yllÀttÀen vielÀ voittaa Egyptiin edennyt osmaniarmeija Heliopoliin taistelussa ja vahvistaa ranskalaisten asemaa liittoutumalla entisen ranskalaisten vihollisen Murad Bein kanssa. Murad kuoli kuitenkin ruttoon vuonna 1801.[2] HÀnet haudattiin Sohagiin.[1]
LĂ€hteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]- 1 2 3 Fremont-Barnes, Gregory (toim.): The encyclopedia of the French revolutionary and Napoleonic Wars : a political, social, and military history, s. 663. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-651-5 (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 Sergejeff, Andrei: â11 ja 12â, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevÀÀseen. Gaudeamus. ISBN 978-952-345-573-3