Siirry sisältöön

Fytiinihappo

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Fytaatti)
Fytiinihappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi (2,3,4,5,6-pentafosfono-oksisykloheksyyli)divetyfosfaatti
CAS-numero
PubChem CID
SMILES C1(C(C(C(C(C1OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(= O)(O)O [1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C6H18O24P6
Moolimassa 660,024 g/mol
Sulamispiste < 25 °C [2]
Tiheys 1,285 g/cm3

Fytiinihappo eli fytaatti (C6H18O24P6) on orgaanisiin fosforiyhdisteisiin kuuluva antiravintoaine. Fytiinihappoa on kasveissa, erityisesti vilja- ja palkokasvien siemenissä, joissa se toimii kasvin fosforivarastona. Rakenteeltaan fytiinihapossa on inositolirengas, johon on liittynyt fosfaattiryhmiä. Kasveissa fytiinihappoa esiintyy myös sen suoloina fytaatteina.[3].

Saanti ravinnosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan Kiinan maaseutuväestön keskimääräinen fytaattien saanti oli 1,3 grammaa ja kaupungeissa 0,8 grammaa päivässä vaihteluvälin ollessa 0,6–1,4 grammaa[4].

Viljatuotteet ja etenkin leipä olivat fytiinihapon tärkeimmät lähteet Suomessa vuonna 2018[5], jolloin suomalaiset kuluttivat keskimäärin 220 grammaa viljatuotteita päivässä[6].

Jotkin pähkinät ja siemenet sisältävät erityisen runsaasti fytiinihappoa. Tällaisia ovat esimerkiksi manteli, saksanpähkinä ja seesaminsiemenet, joissa fytiinihappo muodostaa keskimäärin 4,5, 3,5 ja 3,4 prosenttia kuiva-aineesta. Pavuissa ja maississa vastaava osuus on 1,5, linsseissä 0,9 ja herneissä 0,7 %.[7]

Fytiinihappoa esiintyy runsaasti myös täysjyväriisissä ja -vehnässä. Sata grammaa täysjyväriisiä sisältää keskimäärin 2,5 grammaa fytiinihappoa[8] ja täysjyvävehnä vastaavasti 2,2 grammaa. Valkoinen riisi sisältää fytiiniä vain 0,6 mg ja vehnä 0,4 mg/100 g. Täysjyväkaurassa fytiinihappoa on 0,7 mg ja -rukiissa 0,5 mg. Leseen fytiinihappopitoisuus saattaa olla jopa 5 g/100 g.[9] Perunan fytiinihappopitoisuus on noin 1 mg/100 g tai vähemmän[10].

Siementen idättäminen vähentää tehokkaasti niissä olevan fytaatin määrää, mutta liotus[6] tai leivän kohottaminen ja paistaminen ovat sen sijaan suhteellisen tehottomia menetelmiä vähentää fytaattia[11]. Hapatetussa leivässä on kuitenkin vähemmän fytiiniä kuin happamattomassa[12].

Ravitsemukselliset vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fytiinihapolla on voimakas taipumus kelatoida metalli-ioneja eli sitoa niitä huonosti liukenevaan muotoon. Kelaatio johtaa siihen, että ravinnon sisältämät metalliset hivenaineet muuttuvat huonosti imeytyviksi. Fytiinihappo estää voimakkaasti kalsiumin,[8] raudan[5] ja seleenin[13] imeytymistä sekä myös sinkin imeytymistä, vaikkakin heikommin[14]. Vuonna 2007 julkaistun kiinalaistutkimuksen mukaan fytaattien suurella määrällä ravinnossa on siten suuri osuus raudan ja sinkin puutteen selittäjänä[4].

Märehtijät pystyvät käyttämään fytiinihapon fosforia hyväkseen, koska niillä on suolistossaan fytaasientsyymiä tuottavia bakteereja.

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fytiinihappo heikentää elimistölle haitallisten metallien, kuten kadmiumin, imeytymistä[5].

Futiinihapolla on havaittu olevan myös lievää antioksidatiivista vaikutusta,[8] mikä vähentää paksusuolessa syntyviä haitallisia hydroksyyliradikaaleja.[14] Tämä vähentää hiukan happiradikaaleista johtuvia DNA-vaurioita. Kyseinen ominaisuus perustuu fytiinihapon kykyyn sitoa metalli-ioneja.[15]

Eläinkokeissa on havaittu, että fytiinihapolla on lisäksi syöpää ehkäisevää vaikutusta[14]. Fytiinihapon syöpää estävä vaikutus perustuu siihen, että fytiinihappo toimii ksantiinioksidaasientsyymin inhibiittorina. Ksantiinioksidaasi tuottaa superoksideita, jotka pystyvät hapettamalla aiheuttamaan vaurioita ihmisen perimässä, mikä voi johtaa syövän kehittymiseen.[15]

  1. ↑ Phytic Acid – Substance summary NCBI. Viitattu 6.5.2009.
  2. ↑ Physical properties: Phytic acid (Arkistoitu – Internet Archive) NLM Viitattu 6.4.2009
  3. ↑ Roberto L. Benech-Arnold, Rodolfo A. Sánchez: Handbook of seed physiology, s. 409. Haworth Press, 2004. ISBN 9781560229292 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 6.5.2009. (englanniksi)
  4. 1 2 Phytate intake and molar ratios of phytate to zinc, iron and calcium in the diets of people in China.
  5. 1 2 3 Palkokasvit elintarvikkeena. Sivu 27.
  6. 1 2 Elintarvikkeiden kulutus Suomessa. 2018. Sivu 27. (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Phytic Acid 101 Healthline. 5.4.2022. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
  8. 1 2 3 Impact of phytic acid on nutrient bioaccessibility and antioxidant properties of dehusked rice.
  9. ↑ Phytic acid content in milled cereal products and breads. Sivu 217–219.
  10. ↑ Potato Vs. Grains and Phytic Acid Our Everyday Life. Viitattu 24.6.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Phytic acid content in milled cereal products and breads. Sivut 219–220.
  12. ↑ Energia ja energiaravintoaineet Leipätiedotus. Arkistoitu 26.10.2007. Viitattu 6.5.2009.
  13. ↑ Hannu Mäkelä, Viljojen laadusta ja terveysvaikutuksista. (Arkistoitu – Internet Archive) Elintarvikealan koordinaatiohanke Pohjois-Karjalassa
  14. 1 2 3 Phytic acid content in milled cereal products and breads. Sivu 217.
  15. 1 2 Neason Akivah Michael Eskin, Snait Tamir: Dictionary of nutraceuticals and functional foods, s. 343. CRC Press, 2006. ISBN 9780849315725 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 6.5.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.